Miten ihanaa, että sattuikin paaston alkuun tällainen tapahtuma! Facessa osui silmään, että tällainen käynnissä, joten päätin lähteä sinne toiseksi paastopäiväksi. Aloitin festaripäivän jonottamalla Detox Away!- tunnille. Ensi vuonna täytyy muistaa pitää mielessä ennakkoilmoittautuminen :) Olin onneksi niiden onnekkaiden joukossa, jotka pääsivät viimeisinä vielä mukaan. Tunnin vetäjänä oli Satu Tuomela, joka ohjasi hyvin ammattitaitoisesti tunnin. Tunti oli hikinen ja nopearytminen - eli ehkä ei ihan aloittelijalle tarkoitettu, mutta minulle oli juuri sopivan haastava. Itse tykkään mieluummin 'liian nopeatempoisesta' kuin 'liian hidastempoisesta' treenistä.
Detox-joogan jälkeen menin kuuntelemaan Miia Inkeroisen luentoa Syö itsesi terveeksi. Oli kiva saada taas vahvistusta omille elämäntavoille. Inkeroisella oli ihan samanlaisia ajatuksia ravinnosta ja lääkkeistä kuin minulla. Tärkeä informaatio luennolla: Terveys on palautettavissa. Näin se on.
Siirryin luennon jälkeen kuuntelemaan luentoa: Joogan eri keinot, mutta huomasin pian, että luento oli suunnattu ennemminkin ihmisille, joille jooga on vielä täysin vierasta, joten jatkoin matkaani seuraavaan paikkaan. Huomasin, että seuraavaksi alkaa Eeva Koistisen vetämä meditaatioharjoitus, ja suunnistin sinnepäin. Meditaatio on minulle vielä vierasta - oikeastaan ainoa kosketus meditaatioon on tullut lukiessani
Elizabeth Gilbertin kirjaa Eat, Pray, Love. Syy tähän on ollut se, että olen ollut epävarma meditaation uskonnollisuudesta. Minulla nimittäin Jumala kulkee mukana aina, vaikkei sitä päällipuolin huomaisikaan. Eli olen tarkka siitä, mitä puhun meditoitaessa. Jos mantra on jollain muulla kielellä, haluan tietää tarkkaan, mitä kyseinen mantra tarkoittaa, ja haluan myös tietää mantran 'historian', eli kenen suusta, ketä ajatellen. Minulle meditoiminen tarkoittaa hyvinvoinnin parantamista, mielen puhdistamista, itsensä ymmärtämisen syventämistä - en koe meditoinnin olevan uskontoasia. Toki sitä voidaan myös käyttää uskonnollisuuden välineenä, ja palaankin tähän asiaan vielä kohta.
Tosiaan, yritin päästä kokeilemaan meditoimista, mutta tunti oli jo täynnä, joten lähdin jonottamaan Jutta Nialan vetämälle Vijñāna Jooga- tunnille, johon iloikseni mahduin mukaan. Tämä oli mukavan tempoinen tunti. Tuntui kuin asanoita olisi käyty läpi kuin rauhallista diasarjaa. Tässä joogassa erityistä oli lopuksi tehtävä pieni meditaatiotuokio, jossa siis koin ensi kertaa meditoimisen. Aloitus tapahtui siten, että ohjaaja pyysi meitä joko istuma- tai selinmakuuasentoon ja sulkemaan silmämme. Hengitystä pyydettiin muuttamaan tietoisesta syvähengityksestä luonnolliseen omaan rytmiin. Tämän jälkeen ohjaaja soitti kolmesti pientä perkussiosoitinta, manjiraa, ja hiljennyimme meditoimiseen. En muista tarkalleen ohjausta - kenties sitä ei ohjattukaan, mutta muistan yrittäneeni tyhjentää mieleni kaikesta. Ja kuten Gilbertin kirjassa kävikin ilmi - paljon helpommin sanottu kuin tehty. Se oli jännä kokemus. Ajatukset tulivat jatkuvasti hipsien esiin, ja sitten tajutessani tämän ikään kuin pyyhkäisin ne sivuun. Ihan kuten olisin pöytää pyyhkäissyt. Hauskaa. Voi olla, ettei olisikaan niin hauskaa enää, jos istuisin siinä puoli tuntia pyyhkimässä ajatuksiani - saatika sitten, jos kyse olisikin tunneista.. Tämä kyseinen meditointituokio kesti alle viisi minuuttia. Hiljentymisemme päättyi taas manjiran heleisiin ääniin, ja siihen lopetimme Vijñāna Jooga- tunnin.
Tämän jälkeen olikin sitten taas luennon aika. Menin kuuntelemaan Laura Janger-Laition ja Keiju Vihreäsalon luentoa intuitiosta. Intuitio on aina kiehtonut minua, ja oli mielenkiintoista kuulla muiden mielipiteitä aiheesta. Muistiinpanoistani lukiessani tärkeimmät nootit: Kuuntele sydäntäsi. Sisäinen välitön tieto, tuntemus. Oman mielen historian hiljentäminen. Läsnäolo tässä ja nyt. Oli jännä nähdä kaksi täysin erilaista esiintyjää lavalla: toinen arka 'pakosta lavalla' ja toinen, joka nauttii lavalla olemisesta. Hyvällä asialla liikenteessä ovat.
Päivän viimeisenä luentona oli Timo Huotarin luento Kristillinen meditaatio. Kuten mainitsin aiemmin, minulle meditointi on itsensä eheyttämistä eikä uskon asia. Meditointia voi kuitenkin myös käyttää välineenä edistää uskon asioita. Ja tässä oli hyvä esimerkki. Huotari on puhujana vielä keskeneräinen, mutta minulle olikin pääpointtina tulla kuuntelemaan, mitä tällainen meditaatio on. Mantrana oli arameankielinen maranâ thâ ( מרנא תא ), joka tarkoittaa 'Tule Herra', ja meditoitaessa oli tarkoitus toistaa mantraa rauhalliseen tahtiin, tyhjentää mieli ajatuksista ja antautua hetkeen. Luennon jälkeen eräs nainen yleisöstä pyysi, josko voisimme kokeilla, minkälaista tämä on. Pienen häkeltymisen jälkeen Huotari mukautui ajatukseen, sillä hänen luentonsa oli päivän viimeinen luento eikä ollut ketään odottamassa vuoroaan. Hän valmistautui ohjaamaan meitä, kun otimme itsellemme mukavat istuma-asennot. Olin iloinen siitä, että sain sittenkin kokeilla tänään meditoimista ryhmässä. Suljimme silmät, ja ohjaus alkoi. Syventyessäni taas tyhjentämään mieltäni, käytin samaa taktiikkaa kuin Vijñāna Joogassa: pyyhkäisin mieleen tulleet ajatukset sivuun. Samalla toisin rauhalliseen tahtiin 4-tavuista mantraa. Meditoitaessani jonkin aikaa koin jotain, mutta vain pienen hetken. Tuntui kuin olisin vaipunut johonkin transsimaiseen tilaan - valoisaan tilaan - ja samalla tunsin olevani - miten sanoisin - oikealla taajuudella. Ja samassa se oli ohi. Se oli outoa. Ihanaa. Tunsin syvää rakkautta. Ja aitoa rauhaa. Sen pilkahduksen jälkeen, en päässyt toista kertaa siihen tilaan, mutta olipa hieno ensimmäinen kokemus kristillisestä meditaatiosta. 15 minuutin jälkeen mp3-soittimesta soi heleä ääni päättäen meditaation.
Upea päätös ihanalla päivälle <3
